MAIDON JA NAUDANLIHAN YMPÄRISTÖTEHOKAS TULEVAISUUS

Savon maatalous tulee todennäköisesti jatkossakin perustumaan vahvaan nautakarjatalouteen. Nuoret ovat kasvavassa määrin ympäristötietoisia ja vastuullisia tuottajia ja kuluttajia. Jotta nuorten kiinnostus maatalousalaa kohtaan säilyisi ja jopa lisääntyisi, on tärkeää tarkastella vaihtoehtoja, miten alueen maidon- ja naudanlihantuotanto pystyttäisiin tulevaisuudessa toteuttamaan mahdollisimman ympäristötehokkaasti eli toisin sanoen mahdollisimman pienillä kasvihuonekaasu-, typpi- ja fosforipäästöillä tuotettua maito- ja naudanlihakilogrammaa kohden. 

 

Tämä tarkastelu toteutetaan mallinnuksella olemassa oleviin tutkimus- ja maatila-aineistoihin pohjautuen. Ensimmäisessä vaiheessa kootaan työssä tarvittavat lähtötiedot maidon ja naudanlihantuotannosta (eläintiedot, tuotostiedot, satotasot rehujen viljelyssä jne.). Varsinainen analyysityö perustuu aiempina vuosina Luonnonvarakeskuksella koottuihin koeaineistoihin lypsylehmien ja kasvavien lihanautojen ruokintakokeista sekä tila- ja kirjallisuusaineistoihin emolehmätuotannosta. Aineistojen pohjalta tehtävillä data-analyyseillä tarkastellaan ruokinnan (karkearehu-väkirehu -suhde, dieetin energiapitoisuus, säilörehun laatu) vaikutuksia eläintuotokseen sekä hiilijalanjälkeen ja typpi- ja fosforipäästöihin erilaisilla maitotuotostasoilla, kasvatusajoilla ja teuraspainoilla. Keskeinen osa työpakettia on etsiä malleja, joilla voidaan tuottaa halutut määrät maitoa ja naudanlihaa (esim. nykyiset tuotantomäärät) mahdollisimman ympäristötehokkaasti. Tarkastelun kohteena ovat mm. maitotuotos, keskiteuraspainot, ruokintamallit, maito- ja liharotuisten nautojen määrät ja pellon satotasot. Työn lähtökohtana ovat oletukset siitä, että tarkasteltaessa nautaketjua kokonaisuutena tuotanto voitaisiin järjestää nykyistä tehokkaammin maidon ja naudanlihantuotannon paremmalla integraatiolla. Tämä voisi tarkoittaa muun muassa lypsylehmien hieman nykyistä pienempää keskituotosta, jolloin saman maitomäärän tuottamiseen tarvittaisiin jonkin verran enemmän lypsylehmiä. Tämä puolestaan lisäisi syntyvien vasikoiden ja naudanlihantuotantoketjuun tulevien eläinten määrää, jolloin nykyinen naudanlihamäärä voitaisiin tuottaa nykyistä pienemmillä teuraspainoilla tai vaihtoehtoisesti tuottaa jonkin verran nykyistä enemmän naudanlihaa. 

 

Lypsykarjatilojen osalta pienemmät keskituotokset eivät välttämättä tarkoittaisi tuotannollista tehottomuutta, vaan mahdollisesti suurempia elinikäistuotoksia, kestävämpiä lehmiä, pienempiä uudistushiehojen kasvatuskustannuksia ja nurmirehun osuuden lisääntymistä ruokinnassa. Naudanlihantuotannossa mahdollisuus kasvattaa maitorotuista eläinainesta nykyistä hieman pienempiin teuraspainoihin toisi mahdollisuuksia pienentää rehukustannusta ja parantaa tuotannon ympäristötehokkuutta, koska syödyn rehun hyväksikäyttö heikkenee elopainon kasvun myötä, kun entistä suurempi osuus rehuenergiasta suuntautuu rasvakudoksen kasvuun. Lopputuloksena syntyy malleja, joilla modernit ja tehokkaaseen tuotantoon keskittyvät nautatilat voivat tuottaa maitoa ja naudanlihaa mahdollisimman ympäristö- ja resurssitehokkaasti.